Ilmastonmuutos puhuttaa, mutta muuttaako puhe mitään

Kerron tässä, mikä on näkemykseni ilmastokeskusteluun. Ilmasto muuttuu ja on muuttunut aina. Mutta mikä on ihmisen aiheuttamaa muutosta, siitä tiedeyhteisö ei ole ollenkaan niin yksimielinen kuin ilmastokeskustelua ylläpitävä ja suorastaan yksisilmäisesti kiihdyttävä kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ja sen juoksupojat ja -tytöt väittävät. Ilmastokeskustelu on mennyt siihen pisteeseen, että vaaditaan melkein uskontunnustusta ilman sen suurempaa ymmärrystä. Uskoon tällainen toiminta täytyykin perustaa, jos mietitään miten surkeasti IPCC on raporteissaan onnistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.Ilmastokeskustelussa käytännössä vaaditaan lähtökohdaksi, että me kaikki uskoisimme siihen, että ihminen on "syyllinen" ilmastonmuutokseen, ja jos emme tee jyrkkää muutosta käyttäytymiseemme, olemme tuhon omia. Mutta kun katsomme tieteen selvittämiä tosiasioita maapallon historiassa, kuva muuttuu täysin siitä, mitä IPCC kuvaa omissa ennustuksissaan. IPCC:n keskustelu perustuu nimenomaan ennustuksiin tulevaisuudesta eikä niinkään faktaan menneisyydestä, ja tämä paneeli jättää historian tosiseikat aivan liian vähäiselle huomiolle.

Maailmanhistoriassa maapallon ilmakehä on viimeiset noin 7 000 vuotta mennyt koko ajan viileämpään suuntaan. Kun ilmasto alkoi erittäin voimakkaasti lämmetä jääkauden jälkeen (nykyistä lämpenemistä ei voi edes verrata 10 000 vuoden takaiseen), oliko silloin kyse ihmisen vaikutuksesta, tuhoutuiko silloin koko maailma ja elolliset? Eipä käynyt niin, eli lämpeneminen tapahtui täysin riippumatta ihmisen toiminnasta ja elämä jatkuu edelleen.

Tosiasiassa meidän ei pitäisikään pelätä ilmaston lämpenemistä vaan viilenemistä. Kun ilmasto viilenee, silloin ihmisten ja muiden elollisten elämä vasta muuttuukin hankalaksi, joillakin nyt asutetuilla alueilla jopa mahdottomaksi. Ilmaston viileneminen lopettaisi monella alueella ruoantuotannon. Kun pohjoista pallonpuoliskoa kohdannut jääkausi noin 10 000 vuotta sitten päättyi, kolmen tuhannen vuoden lämpöjakson jälkeen viimeisen noin 7 000 vuoden aikana ilmasto on koko ajan viilentynyt. Tutkijat jopa pitävät mahdollisena, että olemme enemmänkin menossa kohti jääkautta kuin maapallon tuhoavaa kuumaa pätsiä.

Nyt olisi kiire suunnata katseet todelliseen maapalloon kohdistuvaan uhkaan, nimittäin väestöräjähdykseen. Euroopan lähialueella eli erityisesti Afrikassa väestönkasvu on juuri nyt sellaisessa rajussa vaiheessa, että se vaikuttaa lähitulevaisuudessa ihmisen elinympäristöön enemmän kuin mikään muu. Niillä alueilla missä väestö kasvaa räjähdysmäisesti, niin samalla alueella elinympäristö muuttuu liikakansoittumisen johdosta jopa elinkelvottomaksi. Jos väestönkasvu jatkuu sellaisena kuin se nyt on, voimme jo 10-20 vuoden sisällä odottaa aivan toisenlaista afrikkalaisten maastamuuttoa kuin tapahtui vuonna 2015. Mitä tapahtuisi valtioille, jotka ottaisivat massoittain maahan pyrkijiä vastaan? Monet Euroopan valtiot pitävät jo nyt palvelurakenteitaan yllä velkarahalla. Miten tällaiset valtiot pystyvät ottamaan hallitsemattomasti lisäkustannuksia vastaan ilman, että niiden kansantaloudet eivät joutuisi liian ahtaalle? Vaarana on, että avunantajasta tuleekin avuntarvitsija.

Ilmastonmuutos puhuttaa, mutta muuttaako puhe mitään? Ihmistä, erityisesti länsimaista hyvinvoinnissa elävää ihmistä syyllistetään maailman tilasta. Elinympäristöstään huolehtivan ihmisen on aina ollut perusteltua käyttää luonnonvaroja järkevästi. Ja väitän, että suomalaiset ovat maailman mitassa siinä enemmän hyvä kuin huono esimerkki. Aina on parannettavaa, mutta niinhän Suomessa tehdäänkin. Toimisivatpa muutkin maailman valtiot niin kuin mekin toimimme. Suomi on esimerkkivaltio maailmassa lähes kaikilla mittapuilla mitattuna, ja jos päätämme olla "ilmastokouhotuksessa" mukana, niin ainoastaan siten, että ensin kansainvälisesti kaikkien valtioiden kesken sovitaan ja sitten kaikki myös toteuttavat sopimukset. Se ei käy, että Suomi tuhoaa oman taloutensa muiden katsoessa vierestä.